Peralogian taustaksi

Housupyykkiin työlääntyneet vanhemmat lienevät vannoneet, että "kyllä meidänkin Pertti potalle oppii ennen rippikoulua". Pyrkimykseensä pääsemiseksi mude ja fade erityisen vuolaasti kiittelivät Peraa aina tämän pottaan jotain rykäistyä. Isä luultavasti äidiltä salaa ja aasinkasvatuksen yleisiin metodeihin vedoten käyttänyt keppiäkin, koskapa lähes onnistuivat; Pera oppi potalle ennen inttiin menoa, vaikka sitten silloin tällöin muutama vahinko sattuikin. Nämä muutamat lipsahdukset ymmärtäväinen lukija laskee normaalin hajonnan tiliin, eikä epäonnistuneen yöastiakoulutuksen merkiksi.

Kakkavaikeuksien perusteella kuitenkin ymmärrämme, että Peraa ei olisi syytetty intellektuelliksi edes Robspierren hallituksenkaan aikana. Tai ainakin syyte olisi hylätty näytön puutteen vuoksi.

Tuollaisessa kasvatuksessa on vaaransa. Umpiluuhun paineella ja voimalla ajettu jää sinne, eikä sitä sieltä pois enää saada. Pottakehuista Peralle jäi ikiajaksi luulo, että kaikki hänestä lähtevä on hienoa, upeaa, mainiota ja kaikkien huomion ja kiitoksen ansaitsevaa. Peralla siis oli jo lapsesta pitäen asenne, joka viittasi uraan arkkitehtinä, toimittajana tai ammattiyhdistyspoliitikkona. Opettajat, vääpelisetä, työnantajat, tyttöystävät ja muu ympäristö ei kuitenkaan aina ihan varauksetta ihaillut kaikkea peratuotetta, joka näyttää vain, miten väärässä muu maailma onkaan.

Pera (nimi luonnollisestikin on keksitty, eikä mitenkään viittaa, vihjaa eikä edes salassa hihitellen ohjaa ajatuksia oikeaan Peraan) ilmestyi ensimmäistä kertaansa chattiin ihan jokunen aika sitten ja oitis aloitti newbiemellastuksen. Pera muitten tahdittomien ja netikettiä, chattietikettiä ja hyviä tapoja tuntematta rehentelevien joukossakin kuitenkin oli jotain ainutlaatuista ja perusteettomassa, umpiluutuneessa omahyväisyydessään niin äärimmäistä, että käytöksellään kirvoitti kokonaisen uuden tyttären äiti käyttäytymistieteelle: peralogian.

Peralogia on vielä lapsenkengissään, mutta kuitenkin jo edennyt niin pitkälle, että osa käsitteistä on määritelty. Ennen peralogian inklusiivista ja eklusiivista määrittelyä on tehty joukko esitutkinnallisia toimenpiteitä. Peralogisia tutkimuksia on tehty:

· · havainnointimenetelmin seuraamalla Peran käyttäytymistä ja ympäristön reagointia käyttäytymiseen;
· · kokeellisesti heittämällä muutamia koepalloja, perastopioita, chattikeskusteluun Peran reaktioiden havainnoimiseksi, ja;
· · analysoiden saatuja havaintoja.

Kuten käyttäytymistieteilijät tietävät, mitä alemmasta elämänmuodosta on kysymys, sitä helpompaa on ennustaa sen reaktio annettuun ärsykkeeseen. (bakteeri liikkuu sokeriliuoksessa suoraan kohti väkevintä konsentraatiota, mutta nälkäinenkin selkärankainen saattaa hyljätä tarjotun ruuan) Ja kääntäen: mitä ylemmästä elämänmuodosta on kysymys, sitä vaikeammin ennustettava ja tulokseltaan epävarmempi on reaktio annettuun ärsykkeeseen. Erityisen oikeutuksen peralogialle antaakin jo havaittu käyttäytyminen: Peran reaktio annettuun ärsykkeeseen on ollut täysin ennustettavissa. Tällainen anomalia käyttäytymisessä vaatii ehdottomasti lisätutkimusta. Joskaan suoraa yhteyttä ei ole selkärankaisten käyttäytymiseen, vielä vähemmän ihmisten, niin ainakin analogisia havaintoja ja selitysmalleja tuottavana työkaluna peralogialla on annettavana ehkä paljonkin psykologialle ja sosiologialle.

Pitemmittä puheitta ja vastaisten havaintojen taulukoimisen ja analysoinnin helpottamiseksi tässä esitetään tähän saakka määritellyt käsitteet. Huomattakoon, että käsitemäärittelyssä on Perasta käytetty termiä "potilas" eikä termiä "koe-eläin", joka ehkä olisi saattanut olla hieman harhaanjohtava ja loukata koe-eläimiä.

Lukija itsekin löytänee peralogian määritelmistä omaa kokemusmaailmaansa. Jpopa niin, että vaihtamalla pera -alku maikkapa mara -alkuun, voimme tarkastella Mara-nimisen potilaan edesottamuksia ja tehdä havaintomme ennalta määritellyin termein.

Lukijoita pyydetään mielihyvin lisäämään omat havaintonsa ja käsitemäärittelynsä sähköpostiosoitteeseen:

bypasser@gmail.com


Peraabeli: vihjaillen ja salaperäisesti osina kerrottu oma henkilöhistoria, jonka tarkoitus on pettää, peittää virheet ja antaa todellisuutta parempi kuva.

Peraakkaus: itselle vahingollisen tosiseikaston unohtaminen tai mukamas huomaamatta jääminen, toden pois jättäminen, osatotuuksilla ratsastaminen.

Peraani: tulokas, uusikas, vasta-alkaja, joka ei opettele tapoja, etikettiä tai tekniikkoja, eikä noudata sääntöjä. Yleensä P. oikopäätä munaa itsensä.

Peraappinen: potilas, joka on kemiallisesti puhdistettu huumorintajusta ja suurpiirteisyydestä. Nämä on korvattu peranttisuudella (kts), pikkusieluisuudella ja katkeruudella.

Peraario: luettelo ulkoa opetelluista, vaikeaselkoisista ja tarpeettomista sivistyssanoista, joita potilas käyttää vaikka niille on selkeä suomenkielinen vastine.

Peraatio: puolustusmenetelmä, jossa potilas asiallisen keskustelun hävinneenä syyttää vastapuolta verbaalikikkailusta ja piilottaa häviöhäpeänsä verbaalikikkailun halveksuntalausumiinsa.

Peraatti: tuomiolause, jossa potilas näkee omat vikansa toisessa ja syyttää tätä näistä; tyypillisesti potilas syyttää toista osapuolta tyylitajun puutteesta.

Perabola: nettinärkästys, joka johtuu lauseesta, nickistä tai viitteestä, jota närkästynyt itse ei ymmärtämä älyllisyyden, huumorin tai syväkulttuurillisen sisällyksen takia.

Peraccio: tyhmyyden panssarin suojaama, mihinkään perustumaton ja harhainen, korkea ja ihaileva käsitys itsestä, hyperegomania.

Perache: tarpeettomien sivistyssanojen käyttö tilanteessa, jossa suomalainen vastine on yhtä hyvä; pyrkimys esittää hienompaa ja sivistyneempää kuin onkaan.

Peraculum vitae: harhaluulo, jossa oma elämänkaari kuvitellaan hienoksi ja muille malliksi; taipumus perusteetta olettaa itsensä muita kokeneemmaksi ja paremmaksi.

Peradenssi: rappeutuminen, veltostuminen, älyllinen luhistuminen; arvostelukyvyn menetys.

Peradiminutiivi: puhekeinollinen vähättely, arvonkielto seikoille, joita ei itse ymmärrä tai joihin itsellä ei ole mahdollisuuksia, varaa, älyä tai rohkeutta.

Perafidio: krooninen itsepetos, jossa potilas egonsa suojelemiseksi härkäpäisesti aina ja kaikessa uskoo olevansa oikeassa vaihtoehtoja koskaan edes pohtimattakaan.

Perafiili: itseään henkisesti pienempien seuraan hakeutuva, vertaisiaan ja parempiaan vihaava ja kadehtiva, näiltä arvon kieltävä.

Perafiktionismi: taipumus kuvitella itseään täydelliseksi ja muut itseään huonommiksi. Sallia itsessään se, minkä muissa kieltää. Kts. Perafiktionisti

Perafiktionisti: potilas, joka kieltää toisilta vanhojen vitsien kertomisen, mutta joka itse toistelee tyhjänpäiväisiä kliseitä ja ikikuluja sutkauksia. Kts. Perafiktionismi.

Perafioida: muuttaa puhe selkeästä sanonnasta hienostelusanaiseksi, kryptiseksi ja vaikeaselkoiseksi.

Perafiointi: häviölle jääneen väittelijän puolustusmekanismi, tapa paeta omaan senhetkiseen keinotodellisuuteensa. Peraantyminen.

Perafrenia: jo syntymästä alkanut tylsistyminen, älyllinen rappeutuminen, jota siitä syystä ei itse huomaa.

Peragame: peli, jossa pelaajat kalastelevat potilaalta peratistisia (kts) ja/tai peralloidisia (kts) kommentteja. Pisteet määritellään pelaajien perastenian (kts) mukaan.

Peragetiikka: selittelyoppi, keino itselle todistella, että muut ovat väärässä ja itse oikeassa.

Peragogi: heikosti ajateltujen ja siksi puolinaisten lauseiden esittäjä, kryptikko.

Peragoni: jäljittelijä, matkija, katteetta sivistyneenä esiintyvä.

Peragonia: itselle vieraan aineksen pintapuolinen omaksuminen hämäystarkoituksessa: viisaaksi, älykkääksi ja kultturelliksi naamioituminen.

Perajektio: puolustusmekanismi, jossa potilas projisoi omat virheensä muihin ja voi silloin ne itsessään kieltää ja toisiin projisoituna tuomita. Kts. Perantiikka.

Perakamari: lähde, josta on peräisin katkerien, kliseemäisten, tyhjänpäisten ja itsestään selvien arkiasioiden jankuttava toistaminen muka suurinakin viisauksina ja totuuksina.

Perakamarin katkero: mielialavaikutteinen jokapäiväinen perjantaipullo.

Perakamarin klisee: kaksi- tai kolmisanainen, banaali nettikommentti, aina samanlaisena toistuva, esim: "mukana on oltu", "kohtalo vaikuttaa", "tämä tiedettiin", "pianpa nähdään".

Perakamarin kommentti: yleinen arvonkieltolauselma kaikelta, mitä itse ei osaa, ymmärrä tai uskalla; mihin rahat, koulutus, sivistys, mahdollisuudet tai äly riitä.

Perakamarin poika: varoituksista huolimatta verta nenästään härnäävä nettireppana.

Perakki: itsestään liikoja luuleva potilas, joka harhaansa yllä pitääkseen joutuu toistuvasti kieltämään arvon kaikelta oman käsityskyvyn ja mahdollisuuksien yläpuolella olevalta.

Perakontti: tyhjyyttään ammottava tila, jonne ei voi laittaa mitään, jota potilas ei ensin runtele, silvo ja vähennä itselleen tajuttavaan muotoon.

Perakraatti: potilas, joka ei sallisi muiden chattailijoiden nettikeskustelujen kohoavan hänen itsensä yläpuolelle ja siksi suhtautuu pilkallisesti näihin keskustelijoihin.

Perakraton: alin yhteinen nimittäjä nettikeskustelussa, hölmöin ja vähätietoisin äänessä olija.

Perakspertiisi: menetelmä, jossa ei olla huomaavinaan kysymyksiä, joihin ei tiedetä vastausta tai vaihtoehtoisesti kysymys todetaan epäolennaiseksi tai muuten tuomittavaksi; arvonkieltoon perustuva puolustusmekanismi.

Perakspertti: pintatietoa omaava, ovela selittelijä, tietämättömyytensä salaperäisyyteensä tai huomaamattomuuteen verhoava.

Peraktia: vajaaosanta; harhaluulo, jossa potilas muutaman ohuesti osaamansa asiansirpaleen perusteella luulee osaavansa kaiken muunkin ja siten olevansa kaikessa muita parempi. Kts Peraktikko.

Peraktikko: potilas, jonka ympäristö kärsii potilaan Peraktiasta (kts.)

Peraktio: harhaluulo, jossa potilas luulee omaavansa tyylitajua, mutta ei sitä omaa eikä muissakaan tunnista.

Perakuoida: puhua sievistellen ja väkinäisesti käyttää mahdollisimman paljon sivistyssanoja.

Perakuointi: toisten puhetapojen ja sutkausten omaksuminen ja omana puheenpartena esittäminen, matkinen ja kopioiminen.

Peralagia: taipumus koristella puhetta vieraskielisin sanoin ja termein sivistyneen vaikutuksen tekemiseksi.

Peralauta: potilaan tiukkapipoinen naisihanne.

Peralepsia: raukkamainen tapa olla puhumatta suoraan sille, jota loukkaavilla kommenteillaan tarkoittaa; vellihousuisuudesta johtuva kyvyttömyys käyttää chatin "hänelle" -toimintoa.

Peralgia: voimakas päänsärky, jonka saa kun on jonkin aikaa yrittänyt keskustella järkevästi ja tasapuolisesti peraktikon (kts,) kanssa.

Peralisaatio: mielipiteen hajoaminen muiden näkökantojen vaikutuksesta, ja siitä seuraava potilaan alkeislogiikankin karkaaminen taivaan tuuliin.

Peralitaarinen: itsestäänselvyyksiä toistava, esim. nickissä esitetty toisto, jossa erikseen ilmoitetaan, että nimim. pera on m (mies) ja hki on fi (Suomessa)

Perallaatio: täydellisesti epäonnistunut yritys, koe, testi, touhu; kohellus, räveltely; mohrinta, mokaaminen.

Peralloidi: yhdistelmä katkeraa ja hapanta, joka esiintyy potilaan kommenteissa tämän pudottua itseään viisaampien netti-ilottelijoiden älyllisen huumorin rattailta.

Peralogia: oppi kuplien, ilmapallojen ja pullistuneiden sammakoiden tutkimisesta, käsittelee tyhjää ja tyhjään verrattavissa olevaa.

Peraluusio: harhainen näkemys, että potilaan touhuilujen jokainen mitätön vaihe tai tilanne on muille satumaisen jännittävää ja haluttavaa luettavaa.

Peralvaatio: tilanne, jossa todellinen luonne, laatu ja arvo tulee esiin vaikka potilas sitä yrittääkin estää hienostelevilla sivistyssanoilla ja varastetulla pintanokkeluudella.

Peralyysi: puhepuhdistus, menetelmä, jossa potilas syyttää muita omista virheistään ja näin syyttämällä luulee puhdistautuvansa näistä virheistään.

Peramia: omahyväinen, maaninen itseihailu; suuret luulot itsestä, käyttövoimana typeryys, jonka vuoksi potilas ei huomaa Peramiaansa viisaampienkaan osoittamana.

Peramies: äärimmäinen reppana, vajakki.

Perammainen kysymys: potilaan kysymys miksi kaikki aina ovat potilasta vastaan; miksi koko maailma aina on väärässä ja potilas aina oikeassa.

Peramoraalinen: tilanne, jossa potilas salassa sallii itselleen kaikki kierot temput ja seläntakaisen toiminnan, mutta hurskastellen moralisoi julkisesti jopa kahden nickin käyttöä.

Peramorpio: satiainen, syöpäläinen.

Peranantamaton: skitsofrenian muoto. jossa potilas kuiskussa vonkaa ja yleisellä paheksuu ja hurskastelee vonkaajia.

Peranentti: pysyvästi toivoton tapaus, liian vanha, kouluttamaton ja omahyväisen typerä muuttumaan tai oppimaan.

Peranout: loppuunpalanut, himmeän liekin lopullinen sammuminen, henkinen tylsistyminen.

Peransio: valheen laajeneminen; tilanne, jossa uusilla valheilla joutuu tukemaan aikaisemmin kertomiaan valheita ja puolitotuuksia.

Perantiikka: romanttinen suuntaus, jossa henkilö on rakastunut sokeasti itseensä ja on kyvytön näkemään omia virheitään. Näkee ne muissa, jolloin tuomitsee ne ankarasti. Kts. Perajektio.

Perantti: näennäissivistyssana: saivartelija, pikkuasioihin puuttuja, koulumestarimainen, hajanaista tietoa omaava, Besserwisser

Peraoraalinen: suun käyttäminen valehteluun, tyhjänpäiväisyyksiin ja viinan juontiin.

Perapateettinen: keskinkertaisen itsensä ja viitekehyksensä mahtipontiseksi tekeminen ja sen rajaton ja kritiikitön ihailu.

Peraperismi: takin vaihtaminen tai kääntäminen, kun sanat loppuu; pakeneminen, pelkuruus.

Perapertuum: samanlaisena jatkuvasti toistuva, yksitoikkoinen, dementisoituneen jankkaava.

Peraploraatio: tyhjän ja turhan tutkiminen.

Perapthalmia: näköhermostovika, jossa omat viat nähdään ja tuomitaan muissa.

Perapunktio: peramiapaiseen (kts) puhkaisu mädän ulos valuttamiseksi.

Perarogaatinen: luonnetyyppi, jossa potilas julkisesti ilmoittaa halveksuvansa monien nickien käyttöä, mutta itse lurkkii huoneessa kertakäyttönickien suojassa.

Perarrea: puheripuli, taipumus olla suuna ja päänä myös asioissa, jotka eivät perarreaktikolle mitenkään kuulu; kliseiden ja tyhjänpäiväisyyksien jatkuva toistaminen.

Peraruiske: potilaan puheiden alkulähteen huuhtelu; kuvaa tilannetta, jossa äärimmäisen saastunutta paikkaa turhaan yritetään puhdistaa.

Perasentrinen: harhainen maailmankuva, jossa potilas katsoo olevansa kaiken keskipiste, alku ja lähde.

Peraskaloitua: joutua tilanteeseen, jossa joutuu toteamaan, että huonomuistisen ei pitäisi valehdella, koska hyvämuistiset muistavat potilaan aikaisemmat jutut, väitteet ja mielipiteet.

Peraskapismi: pakonomainen tarve paeta nettikeskustelua jollakin verukkeella, kun ensin on kaivanut verta nenästään ja sitten on jäänyt alakynteen Kts. Peraskapisti.

Peraskapistinen: itse provosoimaansa tilannetta paniikinomaisesti ja kauhun vallassa pakeneva potilas. Kts. Peraskapismi.

Peraskopia: ahdas ja kapea katsantokanta, joka näkee muissa vain huonot puolet, itsessä vain hyvät.

Perasoida: toistaa jankaten ja jatkuvasti ihmetellen kaikkea, mikä ei mahdu omaan käsityskykyyn.

Perasta kuuluu: valhe, jossa potilas hurskastellen halveksuu monien nickien käyttäjät mutta kuitenkin itse toimii toistuvasti eri nickeillä huoneessa.

Perastaasi: omasta itsestään hurmaantuminen, katteeton itserakkaus, patologinen harha.

Perastardi: avioton lapsi, äpärä, (kuvaannollisesti, yleensä väheksyvästi tai halventavasti) sekamuodoste, sekasikiö.

Perastenia: hysteerinen hihitys, jonka valtaan joutuvat potilaan hienostellen, mutta osaamatta käyttämiä sivistyssanoja huvittuneesti seuraavat sivustakatsojat ja peragamen (kts) pelaajat.

Perastensio: jännitys, jota kokevat peragamen (kts) pelaajat odotellessaan potilaan seuraavaa kommenttia.

Perasteria: pikkuseikkoihin, kielioppiin, pilkkusääntöihin ja oikeinkirjoitukseen puuttuva; pikkumainen; esiintyy erityisesti silloin, kun asiaseikoilla keskustellessa on jäänyt häviölle; sukupuoliyhdyntä välimerkin kanssa.

Perastopia: tahallinen kielioppi-, pilkku-, muoto- tai oikeinkirjoitusvirhe, johon potilas hanakasti ja besserwisseristi tarttuu. Syötti perastenian (kts.) kirvoittamiseksi muista.

Peratifikaatio: keskustelun laskeminen niin alhaiselle tasolle ja niin harvoihin aiheisiin, että alinkin yhteinen nimittäjä ymmärtää ja pysyy kärryillä.

Peratila: nurinkurinen, katkera ja kateellinen elämänasenne, virheiden havaitseminen toisissa ja toisten hyvien puolien luuloteltu havaitseminen itsessä.

Peratismi: äärimmäinen kiiretila, jonka vallassa potilas rientää korjaamaan muiden (yleensä tahalliset) asia-, kielioppi- ja muotovirheet.

Peraton: reilu, miellyttävä, tasapainoinen realisti vailla liioiteltuja luuloja itsestä ja vähäteltyjä käsityksiä muista.

Peratonitis: jäykkä, muodollinen, pikkutarkka, huumorintajuton, ahdaskatseinen, omahyväinen, anaalis-retentiivinen koleerikkoluonne.

Peratoxic: salakavala, mauton ja myrkyllinen.

Peratri: moukka, sivistymätön, kultivoitumaton; tuomitsee suoralta kädeltä kaiken, mikä menee oman ymmärryksen yli.

Peratriabi: luonnonvakio, jossa mitä vähemmän ja ohuempaa sirpaletietoa omaa, sitä hengästyneemmin sitä aina suuna ja päänä rientää esittelemään.

Perauvinismi: sairaalloinen itsensä ihailu, taipumus aina ja kaikessa tuoda esiin oma luuloteltu ja harhainen ylemmyytensä.

Peravaani: näennäisjärkevä, näennäissivistynyt, henkilö, joka viljelemällä sivistyssanoja uskoo antavansa itsestään väärän, sivistyneen ihmisen vaikutelman.

Peravoluutio: tilanne, jossa potilas normaali-ihmisten kunnioituksen menetettyään joutuu hakemaan kannatuksensa ja tukensa vain itsensä tasoisilta.

bypasser@gmail.com